Tapahtuu > Kesä & festarit

Maaginen leffaleiri 
napapiirin pohjoispuolella
Aki ja Mika Kaurismäen, Anssi Mänttärin sekä Peter von Baghin perustamilla Sodankylän elokuvajuhlilla on palvottu elokuvaa jo 25 vuotta. Filmifriikkien kannalta onni, että konsepti ei ole vuosien varrella juuri muuttunut.
“Elokuvat esitetään niiden ainoassa oikeassa muodossa, filmikopioina. Ei mikään itsestäänselvyys nykypäivänä, jolloin elokuvateattereita digitalisoidaan huimalla vauhdilla”, toteaa festivaalin tiedottaja Eero Tammi.
Tänä vuonna Aki Kaurismäen uusi elokuva Le Havre on varma hitti, uunituoreena Cannesin elokuvajuhlilta. Mykkäelokuvanäytökset ovat poikkeuksetta suosittuja.
“Sci-fi-klassikko Metropoliksen definitiivinen, restauroitu laitos Cleaning Womenin vahvistetulla kokoonpanolla säestettynä tulee olemaan kova.”
Ympärivuorokautisten leffanäytösten rinnalla nautitaan von Baghin vetämistä intensiivisistä aamukeskusteluista. Tällä kertaa festivaalijohtaja jututtaa muun muassa Taksikuskin kuvaajaa Michael Chapmania, Kanadan ykkösohjaaja Atom Egoyania sekä malilaista Souleymane Cisséa.
Mainosten ja karkkipaperirapinan sijaan suuressa roolissa on valo.
“Valoa riittää myös valkokankaiden ulkopuolella. Yhdistelmä on taianomainen, alkuvoimainen, maailman mittakaavassa uniikki. Monille maailman cinefiileille festivaali edustaa kaukaista unelmaa, ja sen maine on ansaitusti kova. Suomalaiset ovat etuoikeutettuja”, Tammi tunnelmoi.
Hyttyssesonki alkaa Sodankylässä vasta juhannuksen jälkeen, mutta jos itikat pelottavat, kannattaa käyttää niitä nautinnollisimpia karkottimia.
“[Ranskalaisohjaaja] Claude Chabrol käytti aikanaan perinteisesti Kossua, myös päälakeensa. Se on erittäin hyväksi havaittu keino.”
Henna Raatikainen

Sodankylän elokuvajuhlat 15.–19.6.2011

Omaleimainen rantafestari
Kolmatta kertaa Uittamon rannassa Turussa järjestettävä Ilmiö kerää yhteen rennossa ja välittömässä tunnelmassa viihtyvät hipeistä hipstereihin. Ohjelman selkärangan rakentavat pienet ja keskisuuret nousevat bändit. Viime vuonna yksipäiväisellä festivaalilla oli puolitoistatuhatta kävijää. Täksi vuodeksi muutama kova nimi antaa odottaa pientä yleisömäärän lisäystä.
”Itse olen erityisen innoissani esimerkiksi Rätöstä ja Lehtisalosta sekä Eleanoora Rosenholmista”, ilakoi Ilmiön vastaava tuottaja Tuomas Sara.
Vaikka Ilmiö on ensisijaisesti musiikkifestari, omaleimaisuutta on haettu monipuolisella ohjelmalla. Tänä vuonna musiikin lisäksi ohjelmassa on muun muassa kuviokelluntaa, tyynysotaa ja performanssihenkinen taidehuutokauppa.
”Emme halua vetää tiukkoja raja-aitoja tekemiselle, vaikka musiikki onkin näkyvimmin esillä. Yhtenä ajatuksena meillä on se, että kävijät löytävät vähän sattumaltakin jänniä juttuja, kun kävelevät festivaalialueella. Olemme yrittäneet saada aikaan sellaisen yllätysmomentin”, Sara linjaa.
Vaikka kasvupotentiaaliakin Ilmiöllä olisi, ainakin toistaiseksi festivaali on haluttu pitää hienossa miljöössään silläkin uhalla, että kaikki halukkaat eivät ehkä mahdu mukaan.
”Meidän ideana on järjestää pieni tai keskisuuri tapahtuma hienoissa puitteissa. Parhaassa tapauksessa liput menisivät jo ennakkoon loppuun”, Sara tuumii.
Ilkka Lappi

Ilmiö-festivaali 23.7.2011

Uusia artisteja bongaamaan

Kahdeksatta kertaa järjestettävä Flow on vakiinnuttanut paikkansa isojen suomalaisten festareiden joukossa. Viime vuonna Helsingin Suvilahteen kerääntyi kolmen päivän ja avajaiskonsertin aikana yhteensä noin 50 000 ihmistä. Tänä vuonna alue kasvaa hieman, kun alueelle tulee uusi runsaat 5000 katsojaa vetävä toinen teltta.
Vaikka Flow on suuren yleisön silmissä profiloitunut hipstereiden temmellyskenttänä, se pyrkii ennen kaikkea monimuotoiseen tarjontaan.
“Joka vuosi lähdemme avoimesti rakentamaan ohjelmaa. Emme me tietoisesti tee genrerajauksia. En allekirjoita median luomaa hipster-imagoa, mutta alun perinhän ’hipster’ tarkoitti uusista asioista kiinnostunutta ihmistä, joten tietty uteliaisuuselementti termistä voi pitääkin paikkaansa. Ei kaikista virtauksista tietenkään tarvitse olla perillä, jotta Flow’hun uskaltaa tulla. Olennaisempaa on innostuminen ja uusien artistien bongaaminen”, sanoo Flow’n tiedottaja Matti Nives.
Tänä vuonna Flow’n ohjelmisto on ehkä laajempi ja nimekkäämpi kuin kertaakaan aiemmin. Ei siis ihme, että ohjelmisto on herauttanut monet kuolavanat musiikin ystävien suusta.
“Vanhana rap-intoilijana Q-Tip täytyy nostaa esiin hyvänä buukkauksena. Myös Twin Shadowia ja Ariel Pinkia odotan suurella mielenkiinnolla”, Nives myhäilee.
Ilkka Lappi

Flow-festival 12.–14.8.2011

Vain laatu kelpaa
Toisin kuin nimen perusteella voisi ehkä kuvitella, Kuopio tanssii ja soi ei ole mikään savolainen pelimannitapahtuma, vaan hyvinkin kansainvälinen tanssitaidefestivaali. Tänä vuonna kohdealueina ovat Brasilia ja Korea.
”Jännityksellä odotan erityisesti korealaista The Byuk-Pah Dance Research Society -ryhmää, se tulee niin täysin erilaisesta tanssikulttuurista. Ja kreikkalaisen Andonis Foniadakiksen Romeo ja Julia on aivan uusi ja erilainen, raju tulkinta”, sanoo toiminnanjohtaja Anna Pitkänen.
”Lattaripohjaa ja nykytanssitekniikoita yhdistelevä brasilialaisryhmä Mimilus Cia de Dança on varmasti kiinnostava myös sellaisen yleisön kannalta, joka ei hirveästi tanssitaidetta tunne.”
Ulkomaisten tanssijoiden lisäksi Kuopiossa nähdään myös useita suomalaisia ryhmiä, kuten 20-vuotisjuhlaansa viettävä Tanssiteatteri Minimi, Rimpparemmi sekä Simo Kellokumpu yhdessä ranskalaisohjaaja Vincent Roumagnacin kanssa.
”Suomen kokoisessa maassa tanssitaidefestivaali ei elä profiloitumalla, vaan tarjonnan tulee olla laaja”, Pitkänen toteaa. ”Taiteellisen johtajamme Jorma Uotisen lähtökohtana on, että kaiken pitää olla laadukasta. Keskinkertaisia ryhmiä ei kannata tuoda ollenkaan.”
Tänä vuonna Kuopiossa panostetaan myös ilmaisiin tanssiesityksiin, joita nähdään Satamatorilla joka päivä kello 11.
”Aloitimme Satamatorin ilmaisesitykset viime vuonna, ja nyt niitä on todella runsaasti. Niiden kautta tavoitetaan sellaistakin yleisöä, joka ei välttämättä päänäyttämön esityksiin löytäisi”, Pitkänen arvelee.
Silja Ylitalo

Kuopio tanssii ja soi 16.–22.6.2011

Karismaattisten kirjailijoiden kokous
Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on yksi Euroopan suurimmista kirjallisuustapahtumista. Vuonna 1963 ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma oli alun perin tarkoitettu nimenomaan kirjailijoiden kokoontumispaikaksi, mutta nykyään tapahtuma on kaikille avoin.
”Alustuksia ja muita tapahtumia saa tulla seuraamaan kuka tahansa. Kyllä me toivomme yleisöä paikalle kuuntelemaan keskusteluja”, kokouksen tiedottaja Tarja Kopra kertoo. Lahden keskustasta on järjestetty kokouspaikalle Messilään ilmaiset bussikuljetukset.
Kirjailijakokouksen keskustelut rakentuvat kutsuttujen ulkomaisten ja kotimaisten kirjailijavieraiden alustusten ympärille. Tänä vuonna käsiteltävä teema on Kirjailija ja sanoinkuvaamaton.
”Alustajat valmistelevat tekstinsä kirjallisesti, ja ne julkaistaan myöhemmin verkkosivuillamme. Ne ovat yleensä todella hienoja, ja erilaisia: jotkut ovat henkilökohtaisia, toiset yleisempiä. Teema on sen verran laaja, että sen ympärille pystyy rakentamaan oman sanottavansa.”
Kopran mukaan kokoukseen osallistuu tänä vuonna niin paljon mielenkiintoisia ulkomaisia kirjailijoita, ”uusia tuttavuuksia”, ettei hän osaa nimetä muutamaa erityisesti. Monien osallistujien teoksista on vastikään ilmestynyt tai juuri ilmestymässä käännöksiä suomeksi.
”Ehkä eniten odotan koko yhteistä tunnelmaa, miten keskustelut syntyvät ja kehittyvät, mitä uusia aihioita nousee esiin. Etukäteen ei pysty arvaamaan, millainen sisäinen valo, karisma ja persoonallisuus voi jostain puhujasta loistaa.”
Silja Ylitalo

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous 19.–21.6.2011

Uusi voi olla vanhaa
Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivät ei ole suunnattu vain vanhasta kirjallisuudesta kiinnostuneille, vaan kirjan ystävälle yleisesti, sanoo toiminnanjohtaja Johanna Kurkikangas.
”Helposti kuvitellaan, että vanhasta kirjallisuudesta puhuttaessa tarkoitetaan jotain todella vanhaa ja arvokasta. Mutta nykyään kirjan elinkaari on hirveän lyhyt: eilen painosta tullut on tänään vanha. Me haluamme puhua laajemmin kirjan säilymisen ja arvostuksen puolesta”, Kurkikangas tähdentää.
Sähkökirjan myötä esiin on noussut nimenomaan paperisen kirjan puolustaminen.
”Emme ole sähköisiä kirjoja vastaan, mutta haluamme kiinnittää huomiota myös kirjaan esineenä: miltä se tuntuu, miltä se tuoksuu, kuvitukseen ja kansitaiteeseen.”
Vanhan kirjallisuuden päivien kivijalkana ovat 60 antikvaarista kirjamyyjää, mutta ohjelmistossa käsitellään myös nykykirjallisuutta ja ajankohtaisia aiheita. Pääteemana tänä vuonna on rikoskirjallisuus.
”Ajatuksena on pyrkiä selvittämään, miksi se on tällä hetkellä niin valtavan suosittua.”
Ohjelmisto ei rajoitu pelkkään kaunokirjallisuuteen. Keskustelujen aiheena on muun muassa satavuotias suomalainen sarjakuva, josta puhumassa on tunnettuja nykytekijöitä: Anni Nykänen, Milla Paloniemi ja Pertti Jarla. Myös musiikista päästään nauttimaan.
”Erityisellä mielenkiinnolla Heikki Laitisen ja Kimmo Pohjosen Murhaballadeja. Miehet, haitari ja laulu, ne ovat varmaan upeita.”
Silja Ylitalo

Vanhan kirjallisuuden päivät 1.–2.7.2011

Runoa esitystaiteen keinoin
Kajaanin Runoviikon ohjelmiston selailu yllättää. Lyhytteatterifestivaalia, Klovnit ilman rajoja, yhteisöteatteria, Vladimir Vysotski -musiikkiryhmä, Jarkko Martikainen, tanssiesityksiä… Laajan poikkitaiteelliseen ohjelmistoon mahtuu paljon muutakin kuin perinteistä runonlausuntaa.
”Esitykset perustuvat kyllä runoon, runon esittämiseen eri tavoin. Myös musiikkiesitykset”, tarkentaa tapahtumapäällikkö Tuula Tikkanen.
Kajaanin Runoviikon uutena taiteellisena johtajana on aloittanut näyttelijä Taisto Reimaluoto, mikä osaltaan selittänee teatteri- ja esittävän taiteen runsautta ohjelmistossa.
Suorastaan virkistävää, että kerrankin runotapahtumassa otetaan huomioon yleisön viihtyvyys kiinnittämällä huomiota nimenomaan dramaturgiaan ja esittämiseen sen sijaan, että vain luettaisiin tekstejä ääneen!
Ja löytyyhän ohjelmistosta toki runsaasti perinteisempääkin runoutta. Tikkanen kertoo odottavansa erityisesti Poetrioa, jossa Ilpo Tiihonen esittää runojaan haitarin ja basson säestämänä.
”Sekä Sini Kujansuun Eeva-Liisa Manner -esitystä. Kujansuu oli Mannerin hyvä ystävä, joten esityksessä on varmasti vahvaa tulkintaa. Uskon että myös Hannu Huuskon Kirjeitä Valamosta on vaikuttava esitys.”
Yksi omaperäisimmistä esityksistä kuullaan varmasti Äänessä-ryhmältä: siinä keskiössä eivät ole sanat vaan ääni ja sen synnyttämät mielikuvat. Toinen lienee Juha Valkeapään ja Taito Hoffrenin Kymmenen matkaa sinne missä mitään ei tapahdu: Kauppatorin rannalla teltta, lettujen paistoa ja jutustelua.
Silja Ylitalo

Kajaanin Runoviikko 6.–10.7.2011

Suomen hipein festari
”Mitenkö Faces eroaa Suomen muista musiikkifestivaaleista? Hyvinkin paljon, esimerkiksi siinä, että täällä on melkein kaikki musiikin tyylit ja genret edustettuina, ainoastaan iskelmä, europop ja hevi puuttuvat”, sanoo festivaalijohtaja Börje Mattsson.
Tämän vuoden esiintyjistä Mattsson nostaa esiin eteläafrikkalaisen Ubuhle Be Afrikan, ”joka on aivan uskomattoman upea”, sekä chileläisen latinoreggae-tähti Quique Neiran.
”Lisäksi meillä on perinteisesti paljon muutakin kuin musiikkia: teatteria, tanssia, runoutta, kuvataidetta, sirkusmuotoa. Edustettuna on myös monta eri ruokakulttuuria ja laaja käsityötaidebasaari”, Mattsson luettelee.
Tapahtuman hengestä voisi mainita sen verran, että Faces on Suomen ehkä rennoin ja hipein festari. Vai mitä?
”Ai niinkö, heh, kyllä kai niinkin voi sanoa. Ihan hyvä ilmaisu!” Mattsson nauraa.
Moniin muihin musafestareihin verrattuna Facesissa pistää silmään örvellyskänniläisten puuttuminen kuvasta kokonaan.
”Totta, täällä ei ole koskaan ollut mitään känniongelmia, vaikka baarit ja kapakat löytyykin. Faces on tosi rauhallinen, tänne voi hienosti tulla lastenkin kanssa. Sitäkin aina jaksamme ihmetellä, miten siististi ihmiset ovat: roskaamista ei ole juuri lainkaan.”
Viime vuonna Facesissa jännitettiin muuttoa Billnäsin historialliselta ruukkialueelta Gumnäsiin. Turhaan, Mattsson sanoo nyt.
”Tämä alue on jopa ruukkialuetta parempi, kaunis kuin mikä. Nyt alue on vielä laajentunut: on kaksi metsäniemekettä, niiden välinen hiekkabiitsi ja kallioinen kukkula. Vielä aiempaa enemmän sitä rentoa hippimäistä fiilistä!”
Silja Ylitalo

Faces Etnofestival 29.–31.7.2011

Kansainvälistä ja kotimaista
Tampereen teatterikesän tämän vuoden ohjelmisto ehdittiin Helsingin Sanomissa jo tuomita kansainvälisen otteensa menettäneeksi. Teatterikesän tiedottaja Eevamaija Miettinen-Kopsa huokaa.
”En osaa ymmärtää sitä artikkelia. Eihän meidän ohjelmiston kansainvälisyys ole vuosien mittaan muuttunut mihinkään, tänä vuonna ulkomaisten ryhmien esityksiä on ihan samalla volyymillä kuin aina ennenkin, runsas kolmasosa”, Miettinen-Kopsa ihmettelee.
Pääohjelmistosta Miettinen-Kopsa kertoo odottavansa erityisesti juuri ulkomaisten ryhmien esityksiä, kuten hulvatonta australialaista miimikko-stand up -parivaljakkoa The Umbrical Brothers sekä belgialaisen Needcompanyn The Deer House -esitystä.
”Deer Housessa jo aihepiiri kiinnostaa. Tositapahtumiin perustuvassa esityksessä yksi tanssiryhmän jäsenistä sai tiedon, että hänen veljensä on ammuttu Kosovossa, jossa tämä oli sotakirjeenvaihtajana. Siitä lähdetään heittäytymään sotaan ja käsitellään myös ihmisen raadollista puolta, mutta kuitenkin lohdullisella tavalla”, Miettinen-Kopsa selvittää.
Teatterikesän  hintavahkon pääohjelmiston rinnalla on runsaasti myös maksuttomia tapahtumia, kuten lontoolaistaiteilija Jason Maverickin katuteatteriesitykset, Encorebaana-klubifestivaali sekä Tapahtumien yön ohjelmisto.
”Juuri tällä hetkellä työn alla on kaikille avoin Off Tampere -ohjelmisto, se on kaikille avoin.  Sillä on mainetta ulkomaillakin, tänä vuonna on tulossa ryhmiä ainakin Ranskasta ja Italiasta. Lisäksi kaupungilla tullaan viikon mittaan näkemään katuteatteria ja sirkusta yhdistävää ohjelmaa, jota suunnitellaan yhdessä Jakobin Sirkuksen kanssa”, kertoo Miettinen-Kopsa.
Silja Ylitalo

Tampereen teatterikesä 1.–7.8.2011