Puheenvuoro > Teatterikenttä kehittyy yhteistyössä

Valtionosuusteattereiden eli kaupunginteattereiden ja muiden suurten teattereiden, niin sanottujen laitosteattereiden, rinnalla toimii elinvoimainen ja energinen ryhmämuotoinen ammattiteatterikenttä. Valtaosa näistä teattereista edustaa niin sanottuja vapaita teattereita, jotka toimivat ilman valtion pysyvää rahoitusta ja pyrkivät kustantamaan suuren osan toiminnastaan itse muun muassa lipputuloilla.
Näissä lainsuojattomiksi kutsutuissa ryhmissä työskennellään todella niukoin resurssein ja osa työstä tehdään palkattomana.
Lehdistössä on viime aikoina esitetty erilaisia keinoja vapaan teatterikentän toiminnan kehittämiseksi ja taloudellisen aseman parantamiseksi. Yksi ehdotetuista keinoista on ollut pysyvän valtionosuusteattereiden rahoituksen purkaminen.
Teatterikentällä sellaista ei toivo kukaan.

Mikä vapaa
teatterikenttä?

Vapaa teatterikenttä on alati muuttuva ja muokkautuva teatteritaiteen kehittäjä, joka muodostuu ryhmämuotoisesti toimivista teattereista, tuotantoalustoista, tuotantotaloista, festivaaleista, yksittäisistä työryhmistä ja muista vastaavista.
Vapaa teatterikenttä on olemassa olevaa todellisuutta pitkäjänteisellä otteella tutkiva ”laboratorio”, joka on erikoistunut teatteritaiteen eri tyyleihin ja ilmaisukeinoihin. Se on levitysalusta, joka tekee Suomea kansainvälisesti tunnetuksi ja näkyväksi ja soveltaa teatteritaidetta erilaisten kohderyhmien tarpeisiin.
Teatteritaiteen vapaalla kentällä toimivat tekijät eivät kuulu valtion teatteri- ja orkesterilain piiriin eli ne eivät saa pysyvää valtiontukea.
Vapaan teatterikentän ryhmistä moni saa valtion harkinnanvaraista toiminta-avustusta. Osa teatteriryhmistä toimii satunnaisemmin, jolloin ne voivat hakea valtion produktiokohtaista toiminta-avustusta. Yksittäiset työryhmät toimivat pääsääntöisesti yksityisten säätiöiden myöntämien apurahojen ja/tai omarahoituksen turvin.
Erilaisia ryhmiä yhdistää niiden rakenteellinen lähtökohta. Taiteellinen ja tuotannollinen vastuu jaetaan ensemble-hengessä, ja yhteisössä työskentelevien tehtävänkuvat ovat usein perinteisiä laajempia, esimerkiksi näyttelijät hoitavat tiedottamisen.

Yhteistyö teatterikentän
voimavarana

Teatterikentällä uskotaan vallitsevien rakenteiden purkamisen sijasta nykyisten rakenteiden kehittämiseen. Teatterikeskus ja muut teatterialan järjestöt ovat pitkään yhdessä pohtineet keinoja vapaan teatterikentän tulevaisuuden turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Vapaan teatterikentän kehitys on sidoksissa koko teatterin tulevaisuuteen, ja siksi on tärkeää, että eri järjestöt yhdistävät voimavarojaan. Yhteistyö on muutakin kuin vain kulttuuripolitiikkaa. Se on uuden ideoimista ja ideoiden konkretisoimista.
Yksi konkreettinen esimerkki yhteistyössä tapahtuvasta teatterikentän kehittämistyöstä on TEKIJÄ -hanke. Se on teattereiden kiertuetoimintaa kehittävä, pilottijakson omainen, Euroopan sosiaalirahaston rahoittama ja kuntien tukema hanke vuosille 2011–2013. Kiertuetoiminnan lisäksi hankkeessa pohditaan keinoja yhteistyön lisäämiseksi teatterikentän sisällä ja vahvistetaan jo olemassa olevia yhteistyön muotoja.
TEKIJÄ -hanke ei kuitenkaan yksin pysty vastaamaan vapaan teatterikentän kehittämishaasteisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön vastikään verkossa julkaisema niin sanottu Vares -selvitys sisältää useita tärkeitä ehdotuksia vapaan taidekentän toimintaedellytysten parantamiseksi. Lisäksi teatterialan järjestöt pyrkivät yhteistyössä julkaisemaan ensi syksynä oman vapaan teatterikentän taidepoliittisen ohjelman, jossa on vielä lisää kehittämisehdotuksia.
Sekä OKM:n selvityksessä että vapaan teatterikentän taidepoliittisessa ohjelmassa esitettävät ehdotukset edellyttävät valtiolta ja kunnilta lisää panostusta nuorten taiteenharjoittajien toiminnan tukemiseen. 

Miksi kulttuuriin pitäisi
panostaa entistä enemmän?

Vapaan ammattiteatterin rahoitus koostuu valtion ja kaupungin avustuksista ja omasta rahoituksesta eli lähinnä lipputuloista. Yhä useamman vapaan kentän teatterintekijän pelkona on, että valtion tai kuntien halu panostaa teatteritoimintaan vähenee tulevaisuudessa entisestään. Tuntuu olevan vaikea saada vakuutettua, että ammattiteatterille annettu raha on pikemminkin panostus kuin puhdas avustus.
Otetaan esimerkiksi eräs ammattiteatteri, jonka liikevaihto oli 550 000 euroa. Maksetut palkat olivat 320 000 euroa, palkansaajia oli yli 60 henkilöä, joista suurin osa oli kaupungin veronmaksajia. Kaupunki sai siis verotuloja. Sen lisäksi teatterin hankinnat, esimerkiksi lavastus, puvustus ynnä muut tarvikkeet ostettiin paikallisilta liikkeiltä.
Kaupunki antoi teatterille tukea 29 000 euroa. Oliko se pelkästään tukea kulttuurille vai myös panostus paikallisiin tavarantuottajiin ja kaupungin omaan talouteen?
Valtio antoi kyseiselle teatterille tukea noin 100 000 euroa. Se sai panostuksensa takaisin veroina ja teatteriesityksinä, joita kävivät katsomassa tuhannet katsojat.
Kulttuuri lisää kaupunkien ja kuntien vetovoimaa: monipuolisia kulttuuripalveluja tarjoava kunta vaikuttaa elinvoimaiselta paikalta, jonne matkustetaan kauempaakin. Kulttuuri houkuttaa kuluttamaan myös muita paikallisia palveluita. Teattereiden katsojat, niin omat kuin muista kunnista tulevat, käyttävät paikallista liikennettä, paikallisia ravintolapalveluita, paikallisia kioskeja ja niin edelleen.
Kulttuurin tuottamat tulot eivät siis näy vain teattereiden liikevaihdossa, vaan etenkin muiden paikallisten yrittäjien liikevaihdossa. Kulttuurin tukeminen on siis myös muun yritystoiminnan tukemista.
Teatteritaiteella on paljon annettavaa myös muualla kuin vain esitystoiminnassa. Sitä käytetään apuna esimerkiksi hoitotyössä, koulutuksessa ja kasvatuksessa. Teatterin tarjoamat mahdollisuudet ovat Suomessa vielä pitkälti hyödyntämättä. Niiden ”valjastaminen käyttöön” edellyttää kuitenkin kehitystyötä, johon on panostettava myös rahallisesti, aivan kuten muillakin aloilla.

Kenen käsissä on vapaan
teatterikentän tulevaisuus?

Kuten tämän puheenvuoron alussa huomautin, lehdistössä on esitetty kentän tahdosta poikkeavia näkemyksiä teatteritaiteen kehittämisen keinoista. Olisikin tärkeää kuunnella kentän ääntä ja tiedostaa mahdollisuudet vaikuttaa kulttuurin tulevaisuuteen positiivisella tavalla.
Lehdistöllä ja muulla medialla on valtaa politiikassa, ja juuri tätä valtaa teatterikenttä kaipaisi tuekseen, jotta teatteritaiteen merkitys kirkastuisi myös niille, jotka eivät hahmota laajempaa kokonaisuutta, vaan näkevät vain välittömät tulot ja menot. Vapaan teatterikentän rahoituksen lisääminen merkitsee panostusta kuntien liiketalouden ja entistä laajempien sosiaalisten palveluiden kehittämiseen.

Maaria Rantanen on Teatterikeskus ry:n toiminnanjohtaja.
Teatterikeskus ry on perustettu vuonna 1971 vahvistamaan ammattiteatteriryhmien toimintaa ja parantamaan niiden asemaa Suomessa.